14. marraskuuta 2017

Snakker du norsk?

Elo Norjassa lähentelee jo kolmatta kuukautta, hurjaa. Mitä se sisältää tähän mennessä? Päällimmäisenä mieleen nousee koira, talvi, Oslo ja Kalvåg.

Jälleen kerran kohtalo puuttui peliin ja toi elämääni mustan nelijalkaisen perheenjäsenen. Vaikka me ollaan Akon kanssa voittamaton kaksikko, meillä oli tiimissä yhdelle ystävälle paikka vapaana surullisen menetyksen jäljiltä. Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin ilmoituksen koirasta, joka odotti kotiaan kunnan eläinsuojelutalolla. Pitkän yhteydenpidon, monien viestien, tapaaamisen, parin viikon kokeilun ja treenin sekä erityisesti Akon hyväksynnän jälkeen oli äärimmäisen helppo tehdä päätös.
Bläki 💓
 Elämässään saanut kokea väärinymmärrystä ja epäreiluutta, mutta silti pohjimmiltaan yksi lempeimmistä ja kiitollisimmista koirista, jonka tiedän.

Bläkin saapuminen laumaan on tuonut äärimmäisen paljon iloa arkeen, mutta lisäksi toisen luottamuksen vahvistaminen, uusien asioiden vastaanottaminen ja vankemman perustan luominen  sopii koko projektin teemaan. Elämä tuntuu tasapainoiselta, kun arjessa kuin työssäkin työstää samoja asioita, - samoja tunteita ja ratkaisumalleja työstää vähän joka suuntaan, jolloin ratkaisu löytyy vahvempana ja ehkä pikkusen parempana.

Minne Ako edellä, sinne Bläki perässä.
Omaa motivaatiota lisää myös hetkittäin vieraileva talvi. Lumen ja kylmän saapuessa ei voi muuta kuin hymyillä!


Työt lisääntyvät, lapset ja nuoret alkavat olla tutumpia, arki on hyvällä tavalla tavallista ja kaikesta kummallisuudestaan huolimatta Svelgen tuntuu kotoisalta. Yksi viikonloppu tuli vietettyä Oslossakin suomalaisen ystävän kanssa, rentoutti olla isossa kaupungissa ja puhua omaa äidinkieltä.
Tärkeimpänä jälleen kerran hatunnosto kämppiksilleni, meillä on aika mahtava tiimi!

#familygoals #hardworking

Viime viikolla tuli tehtyä ehkä isoin juttu tähän mennessä täällä mitä tulee töihin. Toisella kylässä nimeltä Kalvåg on biljardi-paikka/nuokkari ja paikan bossi haaveili pitkään tilojen uudistamisesta, muttei kyennyt työhön yksin, koska istuu pyörätuolissa. Henkilö lähti bilis-turnaukseen Suomeen ja minä sekä kaksi paikallista tartuttiin työhön. Neljä äärimmäisen pitkää päivää sisältäen hikeä ja naurua me tehtiin töitä ja sunnuntai-iltana oltiin äärimmäisen tyytyväisiä, voittajafiilis!

👌💪

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti